Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Pääskynen

Meikäläinen on nuori tyttönen Tampereen läheltä. Kirjoitan siitä, mitä milloinkin on mielessä. Useimmiten siis luultavasti musiikista, kirjoista, käsitöistä, vaatteista, kulttuurista...

Blogin kurkkaajat

Reissumies

Heippa taas höpönassut, pitkästä aikaa. Nyt on taas aikaa kirjottaa juttusia, kun olen KOTONA. Ah autuasta, oma koti kullan kallis.

Levin reissulla kaaduin räkä-nuha-kipu-kuumetaudin kourissa sänkyyn. JES! Just my luck. Mukava reissu se silti oli. Pääsi kuitenkin vähän ulkoileenkin. Ja parempi siellä oli sairastaa, kun ENGLANNISSA. <3


 

 

 

 
Englannin reissu, se oli just niin ihana, kun olin aatellutkin. Isäntäperhe oli rento ja hauska. Perheen 5-vuotias suloinen tytöntyllerö osoitti taipumusta meikkitaiteilijan uralle meille - minulle ja kaverilleni - tekemillään makeovereilla. Itse en lapsuudessani ikinä ollut prinsessa vaiheessa (leikin vain pikkuautoilla velipoikani kanssa), mutta prinsessa leikitkin sujuivat silti hyvin. Perheessä oli myös toinen 1-vuotias tytär, kaksi koiraa, kolme kissaa ja akvaario. Kissat olivat niin hurjan suloisia, että olisin voinut pakata kaikki kolme tuliaisiksi kotiin. <3
 
 

View meidän huoneen ikkunasta.

 

 
 
Brightonin kartan osaan ulkoa, koska siellä oli niin helppo kulkea ja Lontookin valkeni nopeasti metroineen päivineen alkuhämmästelyn jälkeen. Lontoossa tuli käytyä myös The British Museumissa ihmettelemässä muumioita ja Rosettan kiveä yms. Lontoon melkeinpä ainut huono puoli on julmettu ruuhka. Brightonissa sitä ongelmaa ei juuri ole, joten jos joku harkitsee kesälomareissua Englantiin, niin suosittelen LÄMPIMÄSTI Brightonia! Oikein ikävä kirveltää, kun näitä kuvia nyt selailee.

Siitä vaan tavaamaan. ;)
 

 

Villi ja vapaa forever.


 

Ah, Starbucksin Caramel Frappuccino. <3

Mutta ikävät sikseen, olihan eilen sentään VAPPU, ja KESÄKIN tulee!!! Vapun kunniaksi meillä oli maanantaina koulussa oikein kunnon kasari-teema. Alkuun meikäläinenkin oli, että ”No voi Jeesus!”, mutta sitten löysinkin itteni kinuamasta äiteeltä talouspaperikikkuroita tukkaan, ja…
 
  
Voilá! Aloin jo harkita permanenttia!                                                                                                                                                                                     …vitsivitsi…     
Kikkurat on kyllä kivoja, mutta sanonpa silti, että ONNEKSI en elänyt (varsinkaan teinivuosia) 80-luvulla.
 
Nyt vapun jälkeen taitaa viimein tulla se karu tipautus maanpinnalle. Ennen helalomaa ei taida olla mitään, minkä varjolla pystyisin luistamaan kahden viikon aikana kerääntyneen läksyvuoren ääreltä. Arki painaa päälle laulukeikkoineen päivineen. Kesälomaan ei onneksi ole kuin vaivaiset 4 viikkoa. Tosin meikäläisen kesäduuni alkaa heti kesän alusta ja kestää juhannukseen asti, mutta tuohan sekin jonkinlaista vaihtelua arkeen.

Myöhästyneet Hyvät Vaput vielä kaikille! xo

Kevättä rinnassa

Rakas päiväkirja tänään päätin yllätyksekseni kaiken hallitsemattoman kiireen ja typerän pitkäkestoisen synkistelyni keskellä varata päivän rehelliselle ja aidolle POSITIIVISUUDELLE. Te, joilla tänään oli huono päivä, ettekä kestä edes pientä hymynhäivähdystä, sulkekaa tämä sivu välittömästi oman terveytenne tähden, sillä luvassa on pläjäys vaaleanpunaista hehkutusta.

Selkeyden vuoksi laadin listan kaikista positiivisista asioista, joilla tänään koetin täyttää mieleni.

YKSI: Sain muutama päivä sitten tietooni, että saan aloittaa kesä(loma)ni työnteolla. Lisäksi sain muutama päivä sitten vähän yllättäen ”hieman” lisätuloja toiseltakin taholta. Rahan tuloa ei voi estää. ;)

KAKSI: Pääsen täydellä höyryllä niskassa puuskuttavan ärsyttävän rasittavan (7 koetta, kaikki lukuaineista) koeviikon jälkeen jälleen Levin maisemiin rentoutumaan.

KOLME: Levin road-tripin jälkeen ehdin olla muutaman päivän kotosalla, kunnes lähden jälleen reissun päälle. Tällä kertaa viikon kielikylpyyn ENGLANTIIN. <3 One dream coming true again.

NELJÄ: Kesällä kutsuu Pori Jazz ja Norah Jones!

VIISI: Syksyllä rockitetaan hyvässä seurassa Nickelbakiä Hartwall Areenalla.

KUUSI: Tein tänään harkitun ostoksen ja kävin hakemassa omakseni farkut, jotka olivat vainonneet minua siitä lähtien, kun ne näkökenttääni osuivat, siis jo 3 järisyttävää viikkoa.

SEITSÄMÄN: Löysin (ikäväkseni juuri koeviikon aikaan) ompelu-, kudonta-, virkkaus-, askartelu- ja näpertelyintoni kalloni LÖYTÖTAVARAA osastolta. Huivi alkaa jo muistuttaa huivia…

KAHDEKSAN: En välitä tänään (taas) sataneesta lumesta ja julistan itsepäisesti (ainakin itselleni), että viimeistään aprillipäivä on julistettava KEVÄÄN ensimmäiseksi päiväksi. (Kiireeni takia olen valitettavasti auttamattomasti myöhässä kevääni kanssa.)

Positiivisuuspäivääni ilostutti suuresti maailman parhaan, USA:n Nashvillestä tulevan folkyhtyeen suuremoisen pirteä kappale Happy Lessons. <3
“Could you give me happy lessons?
Teach the corners of my mouth to smile.
I haven’t much to give back.
But maybe we could hold hands for a while.”

 
Näihin kuviin, näihin POSITIIVISIIN tunnelmin. Palaillaan taas joskus... (Harmittaa itseänikin, kun tämä juttujen kirjoitustahti on näin kovin hidasta.)
 

Taidetta alà someone

Minut on vallannut suunnaton laiskuus ja aloitekyvyn puute. En kykene kuin lepuuttamaan aivojani musiikin ja muun löhöilyn parissa. Tosin sain kyllä kokeiluni öljypastelleilla ja muilla vahaliiduilla tehtyä…
 

 
…ja mitäs mitäs? O.o Itse ainakin olen näihin tuotoksiin aika tyytyväinen. Molemmissa on pohjana ihan tavallinen ruskea pahvi. Ja liidut siis olivat:
sekä:
 

 
Nyt voinkin rehellisin mielin ja vailla katkeruuden häivää myöntää olleeni väärässä sanoessani, etteivät öljypastellit sovi minun kätösiini. Ihastuin nimittäin juurikin niiden sotkettavuuteen ihan silmittömästi, enkä enää muista, milloin sormenpääni ovat olleet normaalin väriset viimeksi.
 

Tsau! xo

Langat solmussa

Mitähän näistä kaikista saisi tehtyä…?





 
Olen todella huono päättämään, mitä mistäkin aion tehdä, koska niistä saisi kaikista tehtyä niiiiiiiiin käsittämättömän siistejä juttuja. Vaikka ainahan lankaa saa kaupasta lisää.

Haaveilin syksyllä, että saisin talven aikana tehtyä jonkinlaisen oikein kietouduttavan ja kadehdittavan pitsihuivin, mutta mitenkäs kävikään… Kevät kuitenkin antaa kummasti uutta puhtia kaikkeen tekemiseen, joten tämän päivän olen viettänyt noiden lankakerien kanssa kieriskellessä miettien, mitä mistäkin saisi aikaan.

Huivia suunnittelin tästä pehmoisesta mohairista:


 
Tästä ihanuudesta en varmaankaan ikinä uskalla tehdä mitään, koska rakastan itse lankaa niin paljon.


 
Näiden kolmen herkullinen väriyhdistelmä houkuttelee, mutta mitähän niistä saisi aikaan, kun tuo määrä on noin pieni…?




Tämäkin on pehmoista ja suloista ja vaikka mitä, mutta mitä ihmettä taion siitä...?!


 
Jos vauhtiin pääsen, niin olisi kiva tehdä pitkästä aikaa taas myös jotain suurempaakin, kuten esimerkiksi villatakki tai huppari tai kunnon tilkkupeitto. Villasukkien kalikkavarpaisena suurkuluttajana myös uudelle sukkaparille voisi olla tarvetta. Suunnitteilla on ollut myös lapaset niiden syksyllä hukkaamieni KORVAAMATTOMIEN lapasten tilalle, ja nyt kun kevät alkaa tunkea lämpösäteitään ihan iholle, niin lapasissa tulee sormille kuuma, joten tarvitsen kynsikkäät. (Kyllä, olen vaihtolämpöinen eliö. Varpaitani palelee kirjaimellisesti AINA - jopa kesäisin – ja toisaalta en voi edes -25 asteen pakkasella pitää kunnon rukkasia, koska kätöseni paistuvat niissä.)

Amigurumien näprääminen houkuttelee myös. Ne ovat niin suloisia. Amigurumeista voi luke lisää esim. TÄÄLLÄ. Voi katsokaa nyt näitäkin...!!! (kuva Googlesta "amigurumit"-hakusanalla)



Nyt täällä soi suomirokki ja jospa siihen saisi sekoitettua vielä jonkinlaista puikkojen kilinää tai koukun suhinaa. Voimia ensi viikkoon! xo

Kirjoja, kirjoja...

Hmm, kirjahyllyni on pahasti järjestelyn ja lukemisen tarpeessa. Hyllyillä lojuu on lähes 30 kirjaa, joita en vielä ole ehtinyt lukea. What’s the point? I definitely don’t know. Tässä muutamia lukemattomista (siis niistä, joita en ole vielä lukenut...ehe ehe) aarteistani:

 

Hah, yllättäen suurin osa noista on pokkareita. Noh, opiskelijan budjetilla ei kauheasti juhlita.

Aina tulee hyvä mieli, kun näen mainoksen tuosta Vilja-Tuulia Huotarisen paljon kehutusta Finlandia Junior voittajasta. Itse maksoin siitä snadisti alle kympin ja suurin hinta, jonka olen livenä nähnyt, oli Kirja Kärkkäisellä melkein tuplaten.

Ruiz Zafónin ”Tuulen varjo” on aivan järjettömän loistava, sen takia Enkelipelikin on tuonne joukkoon etsiytynyt.

Tuon Oma taivas -elokuvan (The Lovely Bones, 2009) olen kyllä nähnyt, kirja vain on jäänyt lukematta. Olen ennenkin huomannut, että jos ensin katson elokuvan, niin en sen jälkeen enää millään meinaa jaksaa lukea kirjaa, kun tiedän jo, mitä siinä tulee tapahtumaan.